Vietin elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa lomailemalla Sallassa, Savukoskella, Suomussalmella ja Lieksassa. Pääpaino oli tutustua Savukoskeen, sen luontoon, kulttuurihistoriaan ja matkailuun. Hyvä reissu, eikä tullut työ- tai kotiasiat mieleen.
Katselin etukäteen helppoja Itä-Lapin melontajokia, jotka sopivan enintään kahden päivän melontaa ja jonka jälkeen jaksaa vielä pyöräillä takaisin autolle. Loppujen lopuksi tein yhden päivän retkiä, joiden pyöräilymatka oli kahdella kertaa hieman yli 10 km ja kahdella kertaa vähän alle. Eli puolen tunnin pyöräilyjä, mikä oli juuri sopiva matka ja aika. Melonta kesti monin verroin pidempään ja päivän aikana oli myös ajettava autolla edes takaisin.
Ajoin sateisessa säässä Sallaan ja majoituin teltassa Aatsingin uimarannalla. Keittokatos tarjosi sateen suojaa ja puucee oli myös tarpeellinen. Lähdin ensin Aatsinkijokea ylävirtaan, mutta 3,5 km päässä oli puusuma poikittain ja palasin keittokatokselle lounaalle. Jatkoin alavirtaan. Joki on tylsä. Ainoa valopilkku on komea ratasilta, joka on pienen nivan kohdalla. Retki päättyi Kelloselän uimarannalle, jonne olin jättänyt polkupyörän. Vaikka sinne johtava tie näytti epäilyttävältä, oli se kantava. Telatukit pistivät välillä pintaan. Pyöräilin kuraisessa säässä takaisin Aatsinkiin.
Sateinen sää jatkui, mutta oli odotettavissa hyvää säätä. Lähdin Savukoskelle ja ajoin Tarkkalan erämaatalolle. Se on säästynyt Lapin sodassa ja muodostaa mielenkiintoisen kulttuurihistoriallisen kohteen. Koska olen erikoistunut kadonneiden polkujen etsimiseen, oli minulla mukana vuoden 1944 topokartta 1:100 000. Vanhoja polkuja löytyikin. Mielenkiintoisin on saunan ja tammen (padon) kohdalta länteen johtava polku, joka erottui aika hyvin. Seurasin sitä suolle saakka. Kuukkelit olivat yleisiä.
Läheinen Kivitunturin luontopolku on todella kiva. Pidän sitä mielenkiintoisempana kuin Rokuan geopark. Luontopolun varressa on geologiaa ja luontoa selostavia infotauluja. Polut ovat hyvät, mutta puuportaat ja pitkokset ovat paikoin uusimisen tarpeessa. Riippusilta on purettu ja Pirunkurun yli pääsee nyt terässiltaa pitkin. Sotsonportin katoksella on hyvä pitää ruokatauko. Vieressä on puro, nuotiopaikka, liiteri ja puucee. Luontopolun ainoa haittapuoli on heikot kaukonäkymät Kivitunturin ympäristöön. Kivitunturilla on vuokratupa, vuokrasauna sekä käsipumppukaivo, josta tuli hyvälaatuista vettä.
Kairijoen eräkeskuksessa oli erämökki vapaana, joten jäin sinne kahdeksi yöksi. Telttailu ei ole hartiavaivaiselle ikämiehelle niin mukavaa kuin oli takavuosina nuorukaiselle. Kaipasin myös suihkua ja poronkäristystä, jotka järjestyivät eräkeskuksessa suit sait. Kalastajia oli paljon ja yhdet reippaat olivat kanootilla muutaman päivän melonta- ja kalastusretkellä.
Lähdin pienessä tihkusateessa jokea alaspäin. Majavakosken viimeisessä portaassa mulin. Menin vasemmalta kahden kiven välistä ja niiden takaa paljastui kivi laskulinjalla. Väistin sitä vasemmalle, mutta jotenkin kajakki meni poikittain enkä saanut sitä oikaistua. Nostin oikean jalan ulos ja otin pohjasta tukea. Vesi meni istuinaukkoon ja nappasi sieltä sokkopeiton ja kuivapussissa olevan järjestelmäkameran mukaan. Jotenkin sain melan, kajakin, kamerapussin ja sokkopeiton haalittua kasaan. Joki oli matala, pohja hyvä, vesi lämmin, virta vaatimaton, jalassa hyvät uimatossut ja rantatöyräs oli helppo. Nostin kajakin penkalle ja tyhjensin vedestä.
Kairijoki on mielenkiintoinen melottava. Kaloja polski ja lintuja lenteli. Muutama kalastaja oli rantapusikossa. Saunavaaran keittokatoksen vieressä on maantiesilta, jonka yläpuolella on hyvä rantautumispaikka. Jätin kajakin siihen ja menin katokselle vaihtamaan vaatteet ja syömään lounasta. Sadekin loppui.
Olin varautunut polkemaan kurakelissä kumisaappaat ja sadehousut jalassa. Olisi pitänyt ottaa myös uimatossut. Nimittäin pyöräilyreitillä oli kaksi joen ylitystä ja vain ensimmäisellä oli silta. Toisella oli polveen yltävä kahlaamo. Teippasin sadehousujen lahkeet, mutta hieman lirahti. Minä en halua kahlata metsäkoneuria ilman jalkineita.
Kairijoelta suuntasin Tulppioon kahvitauolle ja retkeilemään. Olin hahmotellut Nuorttille melontareitin, joka alkaa Tulppionjokisuusta siltapaikalta ja päättyy Haukijärvenojan laavulle. Tarkastin lähtöpaikan ja vein polkupyörän Haukijärvenojan parkkipaikalle. Sen vieressä on Nuorttin retkeilyreitin lähtöportti ja info. Laavun vierestä löytyi hyvä rantautumispaikka jokeen laskevan ojan puolelta.
Nuortti on mielenkiintoinen erämaajoki. Veden laatu on hyvä koska alueen soita ei ole ojitettu. Välillä oli mukavia nivoja. Kivet eivät haitanneet. Kalat polskivat. Kurjet, järripeipot ja muut linnut toivat mielenkiintoa. Kalastajia näkyi myös. Sää oli kesäinen. Retkeilypalveluita oli riittävästi. Pidin ruokailutauon Hotikaisenmukkan laavulla. Lopuksi vedin kajakin jokilaaksosta kanoottikärryllä 450 m parkkipaikalle.
Seuraava päivä oli retkeilypäivä. Olisin mielellään kävellyt yhden päivän Nuorttin retkeilyreitillä, mutta joen ylitysmahdollisuuksia ei tuntunut olevan muutoin kuin koko 40 km lenkillä. Vierailin Hirvashaudan tuvalla. Kartassa ei ollut polkuja lyhyelle rengasreitille. Tiesin kuitenkin, että joen varressa on onkimiehen polku ja poroaidan läheltä löytyy myös ura. Näin olikin. Pidin ruokailutauon Jänkäkosken laavulla. Siellä ei ollut polttopuita, mutta tiesin riskin ja minulla oli tuvan liiteristä otettu halko mukana.
Palasin uuden poroaidan lähellä kulkevaa mönkijänuraa parkkipaikalle. Hirvashaudanojan suoalueen ylityksessä tarvittiin uimatossuja. Itse ojan kohdalla oli onneksi lava. Otin päivän reittijäljen talteen. Päivän erikoisin kohde oli Hirvashaudanojan tulipaikan kallio, joka sijaitsee ojan laskukohdan lähellä. Nuorttin solina kaikuu kalliosta kulkijan korvaan siten, että kuuluu maagisia ääniä. Videolle ääni ei tarttunut. Tämä on siis vastapäätä Ylemmän Hirvashaudan laavua.
Tämän enempää en Savukoskella seikkaillut luonnossa. Paluumatkalla pysähdyin Hossaan. Yövyin Lihapyörteen laavulla ja laskin kajakilla Somerjokea alavirtaan. Lopetin Hossanjärven rantaan Keihäslammen tulipaikalle. Vieressä on uusi esteetön melontalaituri.
Somerjoki laskee nykyään Laukkujärveen eri tavalla kuin karttaan on merkitty. Vesi on muodostanut uuden lasku-uoman (näkyy yllä valokuvassa) ja vanha on täyttynyt maa-aineksella. Tapahtumat voivat olla myös toisin päin. Somerjoesta pystyy Lihapyörteen alapuolella melomaan 1/3-osan, mutta loppu meni uittamiseksi. Myös muilla jokiosuuksilla tuli pohjakosketuksia. Ylempi Hakokoski oli ehkä kivoin osuus.
Pysähdyin vielä vuorokaudeksi Lieksaan Patvinsuon kansallispuistoon, jossa meloin Suomunjärvellä ja yövyin Virtaniemen leirissä. Kaikki järven rannat ovat hiekkarantaa ja järvessä on paljon hiekkasärkkiä. Suomun tuvalla on uudet pitäjät ja Kaunisniemestä löytyy vuokratupa ja vuokrasauna. Kävin nauttimassa kahvion palveluista ja asiakkaita tuntui riittävän, mikä onkin kiva juttu. Kartta isompana.
