UKK-reitti on pitkä vaellusreitti
Olen kävellyt UKK-reitillä vuosien mittaan usein lyhyitä osuuksia. Erään kerran aloin ihmettelemään miten ihmeessä Vuokatin matkailukartoissa, karttasovelluksissa ja maastossa olevissa reittimerkinnöissä on useita eroja. Siitä sain kimmokkeen selvittää todellisen UKK-reitin Sotkamon kunnan alueella. Myöhemmin olen selvitellyt muuallakin. Olen myös korjannut Openstreetmapista joitakin virheitä, mutta vielä niitä on jäljellä. Reitille vuosien mittaan tehdyissä muutoksissa on logiikkaa.
Kesällä 2021 huomasin Ansalammen laavulla, että Tommi Lahtonen oli kävellyt UKK-reitillä. Ja oli kävellyt aika tavalla muutenkin. Retki-lehti kertoo toukokuun 2023 numerossa Virolahden ja Nuorgamin välisestä 1900 kilometrin patikasta. Siinä vasta retki. Lehti kolahti minun postilaatikkoon 2.5.2023.
UKK-reitin historiaa (tulossa)
Selvittely on vielä kesken, mutta jotain on jo selvillä.
Pohjoissavolais-kainuulainen UKK suostutteli pohjoisen kuntia retkeilyreitin kehittämiseksi 1970/80-vaihteessa. Legenda kertoo, että hän oli itse pääministeriaikana kävellyt suurin piirtein nykyisen reitin. Apuna taivuttelussa ja rahoituksen järjestämisessä oli paltamolainen Keijo Korhonen. Hän oli K-linjan miehiä, ulkopolitiikan konkari, ulkoministeri, ministeriön alivaltiosihteeri ja tutkija. Tämä selvittely on vielä kesken, vaatii paljon tarkastuksia ja legenda ei ole saanut vahvistusta.
Pääministerikaudella Kekkonen ei ymmärtääkseni tehnyt pitkiä hiihtoretkiä. Hän teki kävelyretkiä Korpi-Kainuun kyliin. Näistä retkistä on kirjoitettu Suomen Kuvalehteen useita juttuja ja Maarit Tyrkkö toimitti niistä kirjan: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista. Kekkonen tapasi kansaa ja näiden kohtaamisten jälkeen Kainuussa rakennettiin useita uusia teitä. Mutta ei UKK-reitin tuntumassa.
Kekkonen aloitti hiihtoretket presidenttinä. Vuonna 1957 hän hiihti Vuokatista Kolille. Tämä oli myös ensimmäinen UKK-reitin osuus. Luultavasti legenda sai alkunsa tästä tapahtumasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Ymmärtääkseni Kekkonen on kulkenut UKK-reittiä noin 220 km verran.
20.-23.2.1956 Kekkonen hiihti Suomussalmella 116 km, Ämmänsaaresta luoteen suuntaan Korpiseen. Saman vuoden kevättalvella Kekkonen kävi hiihtämässä Koilliskairassa Raja-Joosepista käsin (Virtapohja. Kekkonen urheilumiehenä. 2018). Uutisen tohtori Kekkosen matkasta kirjoitti myös Helsingin Sanomat 20.2.1956.
Tämä reitti on kaukana nykyisestä UKK-reitistä, mutta Puhosjärven eteläpuolella reitit ristesivät (Helsingin Sanomat 3.3.1985, kartta). Korpinen on hieman Puhoksesta etelään. Tähän aikaan Urkki on juuri valittu presidentiksi, oli lopettanut pääministerinä, mutta ei vielä toiminut presidenttinä. Hiihtoretki alkoi virallisesti 21.2., mutta koska he hiihtivät jo matkapäivän iltana 17 km, on syytä merkata 20.2.
Alkutalvesta 1957 Kekkonen hiihti Kymenlaaksossa. Keväällä 1957 Kekkonen hiihti Vuokatista Kolille. Vuonna 1987 samalla reitillä järjestettiin muistohiihto (Virtapohja 2018). Helsingin Sanomat uutisoi 15.3.1957, että Kekkosen tavoitteena on hiihtää parin sadan kilometrin lenkki Kainuusta Pohjois-Karjalaan. Reitti olisi Vuokatti, Maanselkä, Valtimo, Nurmes, Juuka, Koli. Alustava lähtöpäivä 20.3. Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja on saanut ohjeet järjestää tapahtuma. 23.3. sama lehti uutisoi, että Kekkonen aloitti hiihtoretken 22.3. Vuokatin urheiluopistolla. Ensimmäinen yö vietettiin Teerijärven rannalla telttaleirissä.
Valtakunnalliseen runkoverkostoon liittyvä retkeilypolku, Vuokatin ja Kolin välinen polkureitti on valmistunut karttoihin siirrettäväksi. 240 km:n pituinen polusto merkitään nyt maastoon ja alueen kunnilta toivotaan osaltaan innostusta mm. retkeilyä palvelevien tulenteko- ja telttailupaikkojen rakentamiseen. Seutukaavaliiton suunnittelupäällikkö Heino Hiltunen Kajaanista keksi, että 80 vuotta täyttävä Urho Kekkonen teki presidenttikautensa ensimmäisen vaelluksistaan juuri Vuokatista Kolille. Työnimeksi syntyi oitis UKK-reitti. Elo-syyskuun vaihteessa reitillä tempaistaan myös UKK-vaellus, jonka toimikunta Kainuussa on valmistellut kesän kuluessa. Tällä tavoin juhlitaan päämiehen merkkipäivää patikoimalla Maanselän asemalta, Täyssinän rauhan rajakiveltä Vuokatille. (HS 28.8.1980)
Maaliskuussa 1982 joukko hiihtää koevaellusta UKK-reitillä, joka on merkitty. Kesällä se polveilee polkuna retkeilijöille, talvella moottorikelkoin ajettuna polanteena suksilla vaeltajille. Koejoukon jälkeen reitille lähti parinkymmenen hengen joukko Vuokatilta Kolille. UKK-reitillä on muutakin historiallista taustaa. Pitkät matkat se seurailee vanhaa karjalaisten suolatietä Oulujoen vesistön latvoille. Se kaartaa Valtimon harjuilla Simo Hurtan veronkantomatkojen ratsupolkuja pitkin. Reitti on kappale suomalaista asutushistoriaa, jonka raskaat 1970–luvun vuodet näkyvät autioituneina tiloina ja metsittyvinä peltoina. (HS 26.3.1982)
Lisää vaellussuuntia löytyy Pohjois-Karjalasta. Esimerkiksi sopii vaikka Vuokatin ja Kolin välinen UKK-reitti. Se alkaa Vuokatin urheiluopistolta ja jatkuu Valtimon ja Nurmeksen kautta Lieksaan, tarkemmin sanottuna Kolille. Matkan varrella on monia vaaranäkymiä ja laajojakin erämaa-alueita. Yöpymispaikkojen joukossa on metsäkämppiä, kyläkouluja ja retkeilymajoja. UKK-reitti hiihdettiin vaelluksena ensimmäisen kerran viime talvena. Tänä talvena reitillä järjestetään jo kaksi vaellusta ja jos vain järjestäjien into riittää, siitä epäilemättä kehittyy varsin suosittu talviretkeilyn kohde. (Suomen Kuvalehti 4.1.1983)
Suomessa on yli 3000 km merkittyjä retkipolkuja, ja lisää tulee jatkuvasti. Tavoitteena on yhtenäinen polkuverkosto Suomenlahdelta Utsjoelle. Reitistö kasvaa erityisesti keskisessä Suomessa. Ensi kesänä otetaan käyttöön 550 kilometriä pitkä UKK-reitti Puolangalta Kolille. (HS 14.3.1984)
Halki Suomen kulkevaksi suunnitellusta UKK-retkeilyreitistä on valmistunut 550 km:n mittainen osuus Joensuusta Puolangan Siikavaaraan. UKK-retkeilyreitit puuhamiehet näkevät mielellään piankin sen hetken, kun yhtenäinen polkuverkosto johtaa eteläisimmästä Kymenlaaksosta pohjoisimpaan Lappiin eli Haminasta Nuorgamiin. Kovin kaukana tämä tavoite ei välttämättä ole. Nyt valmistuneen pitkän osuuden lisäksi valmistelut ja työt ovat pisimmällä Pudasjärvellä, Posiolla ja Taivalkoskella, jotta yhteys Puolangalta Kuusamon Karhunkierrokselle saataisiin valmiiksi. Tämän jälkeen aukkoja löytyy enää Sallasta, Savukoskelta ja Inarijärven itäpuolelta. Suurin arvoitus on kuitenkin Joensuun ja Haminan väli. (HS 6.8.1984)
Vuokatin ja Kolin välinen 225 km osuus otettiin käyttöön elokuussa 1984. Neljä vuotta aiemmin reitti oli merkitty maastoon ja silloin se myös vaellettiin ensimmäisen kerran läpi. UKK-reitistä tulee koko Suomen mittainen retkeilyreitti Haminasta Utsjoelle. Joensuusta Vuokatille on jo siltoja ja majoitustiloja. Vuokatilta Sallaan reitti on merkitty. Kolmen vuoden kuluttua pitäisi olla merkitty Sallasta Utsjoelle ja Joensuusta etelään tulevaa jaksoa suunnitellaan. Kolme vuotta sitten käyttöön otettu Kolin ja Vuokatin väli on kuitenkin jo unohtunut retkeilijöiltä: polut nurmettuvat ja pensaat tukkivat väylän käyttäjien puutteessa. (HS 19.9.1987)
UKK-reitti Sotkamossa (tulossa)
- Yleiskuvaus, ylläpitäjä
- Merkintä, opasteet, varusteet, palvelut
- Retkikartan puutteet
Selvittely on vielä kesken, mutta jotain on jo selvillä.
Sotkamossa UKK-reitin ytimen muodostaa vaarajonon osuus. Tämä on perinteistä Vuokatin vaelluksen reittiä, jonka historia juontaa vuonna 1945 perustettuun urheiluopistoon. Ensimmäinen Vuokatin vaellus järjestettiin 20.7.1948. Onni Palaste oli perustamassa Vuokatin urheiluopistoa, jonka aikaisempia nimiä ja omistajia en lähde erittelemään. Hän palasi muiden rintamamiesten kanssa arkeen ja jotain havaintoja oli tehty edellisinä vuosina. Suomalaisten miesten hiihtotaitoa olisi syytä parantaa ja tähän tarpeeseen opisto perustettiin. Vuokatin alueella oli myös VR:n virkistyspaikkoja, joten urheilu ja matkailu sai vahvan tukikohdan.
Vuokatin juurella on järjestetty hiihtotapahtumia jo 1930-luvulla. Siellä oli Suomen Rajaseutuyhdistyksen matkailumaja, jonka kesätoimintaa mainostettiin lehdessä: ”Vuokatin maja, Vuokatin pysäkin luona, kaupp. Aug. Hyvärisen talossa. Majasta neuvotaan tie Vuokatille, jonne johtaa viitoitus ja pilkoitus. Kävelymatkaa pari kilometriä. Majassa huoneita, ruokaa ja virvokkeita. Uimarantaan opastetaan.” (HS 6.6.1932)
Rintamamiehet olivat rakentaneet Rukajärven alueella hirsitaloja, joita oli toimitettu leskille. Sodan loputtua Palaste pelasti valmiita taloja rajan oikealle puolelle ja ne oli helppo kuljettaa rautatietä Vuokattiin. Opiston alueella on edelleen kolme valkeaa puurakennusta, jotka ovat olleet paikalla koko opiston ajan. Nämä ovat samat hirsitalot.
Kesätoiminta kytkeytyi suurelta osin Suomen Latu ry:n kesäkursseihin. Lähes joka viikko opisto järjesti Vuokatin vaelluksen, ”joka on noin 30 km pituinen, synkän Kainuun erämaan halki yhdentoista toinen toistaan mahtavamman Vuokatin vaaran yli kulkeva taivallus.” (Suomen Kuvalehti 17.9.1955)
Opiston kursseilla tehtiin aina Vuokatin vaellus, joka alkoi opistolta, siitä Iso-Pöllyn kallioille ja edelleen vaarajonoa pitkin Tolhovaaraan, josta takaisin. Vaellus siis tehtiin useita kertoja vuodessa. Aikanaan ei ollut niin vahvaa polkua kuin nykyään ja valittu reitti hieman vaihteli. Varsinkin talvikaudella paluumatka tehtiin yleisesti suksilla vaarajonon itärinteen helpompia maastoja pitkin. Opistolle avattiin myöhemmin laskettelurinteitä ja rakennettiin hiihtohissi. Aikanaan hiihtokeskus laajeni isommaksi ja vaellusreitti oli tarkoituksenmukaista linjata pois rinnealueelta.
Vuonna 1960 Vuokatin vaeltajia oli 251 henkilöä. Vaellus suoritettiin 11 kertaa. Vuokatin vaellus on 11 vaaran valloitus, jonka retken pituus on noin 45 km. (HS 28.5.1961)
Seuraavana kesänä opiston leirintäalueella yöpyi 1131 retkeilijää. Vuokatin vaelluksen suoritti 137 vierasta, kertoi opiston johtaja, voim op Jorma Suvikas. (HS 12.9.1961)
Vuokatin vaellusreitti on merkitty metsien läpi. Vaellusreitti yli 13 vaaran on sitten avaamisensa 1948 esitellyt lukuisille retkeläisille kappaleen kauneinta Kainuuta. Retki on tehty tähän mennessä urheiluopistolta käsin oppaiden johdolla kerran viikossa. Jouni Lanamäki on merkinnyt reitin valkoisella maalilla puiden kylkiin koko 28 km pituisen lenkin. Merkkaus alkaa Juurikkalahden asemalta ja jatkuu opistolle saakka. (HS 15.6.1966)
Maanselkä-Lappavaara (tulossa)
(Lisätään osuuden kartta)
Virallisesti Sotkamon osuus UKK-reitistä alkaa Maanselän aseman rajakivestä. Ensimmäiset reittimerkit löytyvät kuitenkin etelämpää Nurmeksen puolelta Saukontien tasoristeyksestä, jossa tie ylittää Vuokatin ja Nurmeksen välisen rautatien.
Reittikuvauksissa tulemme ehkä tulevaisuudessa näkemään, miten virallinen UKK-reitti ylittää radan tasoristeyksessä, josta reitti jatkuu huoltotietä pitkin aseman kohdalle. Tällä hetkellä reitti ylittää radan aseman kohdalla, mutta sääntöjen mukaan tässä ei voisi olla virallisen reitin virallista ylityspaikkaa.
Kuntien raja on rajakivellä. Rajakivellä on taukopaikka josta löytyy nuotiopaikka, pöytä ja infotaulu. Kiven päälle voi nousta portaita.
Rajakivi on muinaismuistolain 295/63 rauhoittama kohde. Infotaulun mukaan ”Maanselän kivi on merkittävä rajakivi. Kiven tarkka historia on edelleen jossain määrin arvoitus eikä kaikkien hakkausten merkitystä tunneta. Vuosiluvut 1680(?), 1684 ja 1767 viittaavat lääninrajaan. Läänin rajalla kivi seisoo tänä päivänäkin.
Ruotsin kruunut ja Venäjän ristit viittaavat todennäköisesti Täyssinän rauhaan 1595, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Vielä epävarmemman tulkinnan mukaan kivi olisi ollut myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajamerkki. Hakkaus N63 liittyy isojakoon, joka alkoi Kainuussa huomattavan myöhään, l800-luvun puolivälissä.
Maanselän kautta kulki ainakin l500-Iuvulta asti ”Karjalaisten suuri pohjantie”. Kulkuväylän alkupään on oletettu olleen Novgorodissa asti, ja tätä vanhaa kauppa- ja verotustietä pitkin kuljettiin Pielisen Karjalasta Ouluun. Per Brahe kulki reittiä kesällä 1639 ja kertoo Maanselän vedenjakajasta: Toinen virta (Kokkojoki) laski etelään lähteestä ja toinen (Rommakkojoki) luoteeseen pienestä järvestä (Kalliojärvi). Ne erotti toisistaan parin musketinlaukauksen (n. 500 m) levyinen maakaistale, jonka yli pääsi vetämällä veneen ojaa pitkin.
Kapeat latvajoet olivat kuitenkin hankalakulkuisia. 1600-luvulla Kainuuta kartoittanut Claess Claesson kirjoitti Suomen suontaipaleen (=Maanselän kiven) rajamerkin kautta kulkeneesta venetiestä ”kaikki Käkisalmen läänin venäläiset, jotka haluavat matkustaa kesällä Ouluun, ovat mielipuolia.” Luultavasti reittiä käytettiinkin nimenomaan talvitienä.”
Sotkamon historia -kirjan mukaan Maanselän asema oli Suomen vilkkain puutavaran lastausasema 1930-50 -luvulla. Komea asema rapistuu käyttämättömänä. Se on suojeltu, joten siirtäminen ei varmaankaan tulee kyseeseen ja kohtalona on mätäneminen paikalleen.
Radan ylityksen jälkeen on lyhyt suo-osuus, jossa on pitkospuut. Ojaa ylittäessä tulee miettineeksi, miten tällainen kivinen liru on voinut joskus olla tärkeä vesitie. Suon jälkeisessä rinteessä on pitkät portaat ja loivat pitkospuut.
Reitti noudattelee Rommakkovaaran luonnonsuojelualueen reunaa. Sen jälkeen on useita pitkospuita. Pitkokset tahtovat jäädä vähäisen käytön vuoksi kasvillisuuden alle.
Pirttimäen autiotalon itäpuolella on polun vieressä kivillä vuorattu lähde eli kaivo. Valitettavasti viimeaikainen metsätyö on sotkenut paikkaa ikävästi.
Olikonahon taukopaikka löytyy metsäautotien laidalta.
Lampelan tilalla toimii Maanselän etappi, joka tarjoaa majoitus- ja kalastuspalveluita. Tarkasta aukioloajat netistä tai soittamalla. Olen yrittänyt päästä asiakkaaksi useamman kerran, mutta paikka on ollut kiinni. UKK-reitti on linjattu tilan ja lammen pohjoispuolitse.
Lampelasta reitti jatkuu hiekkatietä pitkin valtatien liittymään, josta suoraan yli. Komulanlammen rannassa tulee vastaan aikaisempi Sotkamon ja Nurmeksen välinen maantie, jota pitkin reitti jatkuu pohjoiseen. Jonkin ajan kuluttua saavutaan Komulanlammentielle, jota pitkin pitää kävellä lyhyt matka vasemmalle, josta reitti siirtyy taas metsän kätköihin.
Lappavaaran korkein kohta on nimeltään Isokulju ja siellä sijaitsee romahtamaisillaan oleva näkötorni. Näitä näkee nykyään enää harvoin. 1980-luvulla kolmiomittaustorneja oli vielä runsaasti retkeilymaastoissa ja kiipesimme aina ylös, jos mahdollista.
Lappavaara-Teerivaara-Rönkkö (tulossa)
Rönkkö-Vuokatti-Jäätiö (tulossa)
- Geologiaa Vuokatissa
Ulkoilijoiden suosikkiosuus: Porttivaara-Vuokatti (tulossa)
Jäätiö-Naapurinvaara-Kyyhkysenvaara (tulossa)
Kyyhkysenvaara-Paakinmäki-Paltamon raja (tulossa)
UKK-reitti Paltamossa (tulossa)
Päivitetty 25.1.2023, 22.3.2023