1982 Muotkatuntureilla ja Kevolla

Kävimme partiokavereiden kanssa kahden viikon retkellä. Olen dokumentoinut matkaa useiden kymmenien sivujen verran retkipäiväkirjaan. Sitä on kiva lukea, sillä jotain muistan, mutta jotkut muistikuvat palaavat mieleen vasta herättelemällä. Jotkut eivät silloinkaan. Retkipäiväkirjan ja kartan merkintöjen perusteella reittimme oli tällainen:

Vuoden 1982 vaellusretki on dokumentoitu retkipäiväkirjaan ja karttamerkintöihin.

Lähdimme Hämeenlinnasta yöjunalla ja jatkoimme Rovaniemeltä pohjoiseen Eskelisen Lapinlinjalla. Inarissa jättäydyimme pois bussista Lomakylä Lapponian kohdalla. Jätimme matkavaatteet sinne ja lähdimme tietä ja jänhkän kautta oikaisten Riutulan länsipuolelle leiriin Ristivaaran kohdalle. Siitä jatkoimme Tirroon, josta Muotkan polku alkaa. Viitassa lukee ”Mukkalompolo 22”.

25.7.982 Olimme leirissä Koarvikoddsin itäpuolella lammen rannalla. Lähdimme jatkamaan matkaa koilliseen tunturin yli. Ryhmämme hajosi kävelyn aikana, mutta tunturin toisella puolella tapasimme. Siellä oli hieno jokikanjoni. Kanjonilta jatkoimme Vuomajoen yli Peäldoaivi–massiivinen ulkomaiselle saarekkeella. Kiipesimme sen ylös ja pidimme tauon.

Parin tunnin kuluttua löysimme itsemme Peäldoaivilla hyvin läheltä pienen puron latvavesillä. Kello oli vasta vähän vaille 19 eikä ulos auttanut jäädä, koska itikoita oli enemmän kuin missään. Etsin katajaa ja kun taskusta löytyy sytykkeitä, oli nuotio valmis. Sain syötyä sissimuonaa ja kiisseleitä. Ruokailun jälkeen kello 21 hiivimme telttoihin ja täällä me nyt olemme noin 450 m , itikkalaumassa.

26.7. Taivaalla lenteli korppeja ja kivikosta, noin 1,5 metrin päässä kiposta, löytyi kaverin puulusikka, jota joku myyrä oli nakertanut. Elämää siis tunturissa oli. Siitä todistivat myös monet kasvit, joita soilla ja kankaalla oli.

Aamutoimien jälkeen lähdettiin kiipeämään Peäldoaivin kuvetta. Kiipeäminen kesti noin 15 minuuttia, korkeuseroa ei ollut kuin 117 m. Mäen päältä ei näkynyt mitään erikoista. Suurin huomio kiinnittyi siihen, että ötökät oli tuulen ansiosta pois. Rinne järvelle päin ei näyttänyt erikoisen jyrkältä, mutta se voitaisiin tarkistaa huomenna, jolloin on loppupäivä.

Onneksi kavereilla oli kiikarit mukana, joten me voitiin tarkkailla vähän ympäristöä. Huippuja näkyi aika kauas asti. Valitsimme yöpymispaikaksemme pienen lammen Peäldoaivin äärirajoilla, pohjoispuolella. Korkeuseroa sen ja edellisen kanssa ei ole paljon mitään. Huipulla vietimme noin 1,5–2 tuntia. Lähdön aika tuli kun tuuli alkoi puhaltaa siihen malliin, että vesi alkoi nenästä lentää. Matka kävi kivasti rinnettä pitkin.

Leiripaikalle tultiin. Lammen halkaisija oli noin 25 m ja korkeutta merenpinnasta 435 m. Kolmentoista minuutin päästä alkoi sataa ja meikäpojille tuli kiire saada sadekatokset pään päälle. Se kävikin kätevästi ja noin kello 15 olimme jo sisällä kylmässä teltassa.

28.7. Lounaan jälkeen kaveri käveli puron rannalla ja innostui: purossa pomppi taimenia. Se käveli innostuksissaan vielä 100 m ja huusi: ”Jussi tuo virveli ja viehelaatikko! Täällä on mahdottomasti kalaa.” Kaikki lähtivät kameravehkeet ja virvelit tanassa kaverin luo.

Ja toden totta! Kymmenellä ensimmäisellä heitolla tuli 4 kalaa. Kalamiehet olivat kalaonnensa kukkuloilla. Kuvia otettiin. Lähdin kiikuttamaan kaloja leiripaikalle ja kaverit lähtivät jokea alaspäin. Länsirannassa perkasin ja suolasin kalat. Asettelin kalat kaatuneen kelon kyljelle veden rantaan, viereen Cardinal, Mepps, Blue Fox, Marttiini. Kuvia: värillä ja mustavalkoisella. Ensimmäiset eräkalat! Minäkin olin ihan eräonneni kukkuloilla. Mielessä oli suunnitelmia tulevista kalareissuista.

Kun kaverit tulivat takaisin, sytytin tulet ja vähän ajan kuluttua asetettiin tammukat tikkujen nokkiin paistumaan ja tirisemään. Voi että kun kalat maistuivat hyviltä. Ehdottomasti retken huippukohta kulinaristisesti katsottuna.

Lähdön aika tuli noin 5– 6 tunnin kuluttua siitä kun tulimme paikalle. Takana oli hienoja muistoja paikasta. Suunta nyt kohti Kielajokea.

1.8. Syntymäpäiväni valkeni kivan sateisen näköisenä. Ylös kello 9. Tekemään täytekakkua, joka olisi sekahedelmäsoppa. Sääli, että kattilaan ei mahtunut kuin 2 litraa, joten keitoksesta tuli vahvan puoleen. Kaveri valitettavasti liioitteli lahjan antamisen kanssa. Lahjapussista nimittäin löytyi pieni ananaspurkki, sekahedelmäpussi ja karkkipussi, jotka muodostavat eräolosuhteissa kokonaisen omaisuuden!

Luomusjärveltä jatkoimme Kevon kansallispuiston halki Utsjoen tien varteen. Siitä hyppäsimme bussiin, jolla ajoimme Lomakylä Lapponiaan pesulle ja ruokailemaan. Nälkä oli kova sillä edellinen päivällinen oli jäänyt vaatimattomaksi. Olin sättinyt kaveria pitkin matkaa siitä, että hän ei laittanut Trangian spriipoltinta muovipussiin ennen laittamista kattilan sisään. Ja nyt riski oli toteutunut, sillä viimeinen kunnollinen ruoka-annos maistui niin vahvasti Sinolille, ettei sitä pystynyt syömään. Polttimen korkki oli kiinni, mutta se oli kuitenkin vuotanut ja muovipussi puuttui. Eikä käyttäjä ollut huomata pestä kattilaa.

3. 8. Leiristä lähdettiin matkaan aamulla kello 4. Tien laidassa olimme kello 5 ja samaan aikaan starttasi linja-auto Utsjoella. Pojat yrittivät etsiä vuoroa postiauton aikataulusta, mutta eivät löytäneet. Ne melkein itkien ryntäsi minun kurkkuuni. Yritin lohduttaa kertomalla, että se olisi varmaan Eskelisen auto. Samalla olin kuitenkin sisimmässäni epävarma. Kiviä potkittiin ja aikaa tapettiin. Linja-auto tuli noin 5.40.

Lomakylä Lapponia tuli eteen. Kävely parakin seinustalle osoitti toimiston avautuvan kello 9. Nyt kello oli nippa nappa 7. Pojat kävivät makuupusseissa nukkumaan pihan nurmelle. Kello 9 pääsimme tytön juttusille, saunomaan, aamiainen, lehtien luku, korttien kirjoittelu. Kello 12.00 kävelimme puhtoisina tietä kohti. Hyvästi erämaa.

 

Olen myös tehnyt loppuarvioinnin:

”Erittäin onnistunut reissu. Liikaa: sokeria 200 g, pussikeittoja 15 kpl, velliä 4 pss, 1 pss perunamuusia. Vaatteita oli sopivasti, leuku oli erittäin käyttökelpoinen, tulitikkuja liian vähän, paskat kengät, saappaat vuotivat ja lenkkitossut hajosivat kesken, jätkät tarvitsivat enemmän unta kuin minä. 1:100 000 kartat olivat riittävät koska kumpuja oli tarpeeksi. Lämpömittari unohtui, barometri voisi olla käyttökelpoinen.”