Pohdimme kaverin kanssa pidempää Nepalin vaellusta syksylle 2019, mutta päätimme ensin käydä lyhyellä vuoristovaelluksella kesällä 2018. Kaveri ehdotti Albaniaa ja minä selvitin logistiikan ja reitit.
Matkan pituudeksi tuli kahdeksan päivää Helsingistä käsin. Suoria lentoja ei ollut, joten vaihdoimme Istanbulissa. Jäimme yöksi lentokentän vieressä sijaitsevaan pikkuhotelliin ja katselimme jalkapallon MM-kisojen pudotuspeliä ruokasalissa hotellin lähipiirin kanssa.
Lentokentän läheisyys ei vaikuttanut ja yöunet olivat sikeät. Aamulla otimme taksin Tiranaan, kuski oli yksi illan futisfaneista. Albaaneille jalkapallo on tärkeää. Opaskirjan perusteella tiesin mistä Shkoderin bussit lähtevät ja bussi lähtikin minuutilleen. Albania on havaintojeni mukaan täsmällinen maa ja autot Mersuja.
Meillä ei ollut kiirettä, koska ennen seuraavaa aamua emme pääse jatkamaan kohti vuoristoa. Monilla tiellä liikkujilla kiirettä oli, ajoneuvojen nopeuserot olivat suuria, sivutieltä tultiin päätielle varomattomasti ja onnettomuusluvut lienevät kehitysmaatasoa. Joukkoliikenteellä pääsimme turvallisesti perille.
Olin varannut majapaikan kansainväliseltä hotellisivustolta. Etsimme paikan ja jätimme varusteet. Kävimme syömässä, ostamassa kaasua ja eväitä sekä selvittämässä pikkubussin lähtöpaikan. Teimme varauksen bussiin. Ihmiset olivat ystävällisiä, kaikki löytyi sujuvasti ja kahvi oli hyvää.
Katunäkymä Shkoderin kauppakaduilla oli kuin Nepalista. Hajuja, kauppiaita ja tavaraa riitti. Puheesta ei ymmärtänyt mitään. Ihmiset olivat ystävällisiä. Hedelmät maukkaita. Matkan jälkeen sanoin useita kertoja, että Albania on köyhän miehen Nepal. Tällä tarkoitin myös matkan helppoutta. Viikon loma riittää ja lentomatkat ovat lyhyet. Kulttuurinen ero pohjoismaihin on suuri. Luonnonympäristö on monin paikoin kaunista. Matkailuun suhtaudutaan suopeasti, koska se tuo tuloja ja edistää hyvinvointia. Turisti ei riistä, mutta turistilta voi pikkasen riistää.
Aamuaikaiseen kävelimme pikkubussin lähtöpaikalle ja nautimme kahvikupposet. Kuski vinkkasi meidät kyytiin ja kävimme hakemassa hotellista italialaisen nuoren parin. Italia on perinteisesti ollut laajemmin ymmärretty kuin englanti ja se johtuu tietysti maiden läheisyydestä. Jo roomalaiset kävelivät Albanian poikki matkalla Konstantinopoliin, mutta he taisivat kyllä puhua latinaa ja heimokieliä.
Vuonna 2018 maantie oli päällystetty vain solaan saakka, mutta nykyään se on päällystetty perille Thethiin. Bussikuski vei meidät Okoliin, missä menimme majataloon lounaalle. Lounaaksi oli vain saatavilla olevia aineksia, kuten kasviksia, juustoa, munakasta, mutta ne olivat maukkaita. Kylän miehet ottivat keskustelunsa lomassa rakia. Ilma oli painostavan kuuma ja lykkäsimme liikkeelle lähtöä. Otimme muutenkin rauhallisesti, koska edessä oli ylämäki solaan. Hiukan lähdön jälkeen oli polun vieressä kahvila varjoisan katoksen alla. Siinä oli hyvä pitää taukoa kylmän juoman parissa.
Nousu Qafa de Pejesin solaan oli viehättävä. Vuoret täyttivät etualan ja selän takana oli Thethin laakso. Nepalissa tavaroita kuljetetaan aasikaravaaneilla, mutta nyt tuli vastaan matkailijoiden reppuja kantava hevonen. Punavalkoiset reittimerkit ja muutamat kookkaat puut reunustivat vanhaa polkua. Meillä oli hiukkasen heikko kartta koska modernia ei löytynyt Tiranassa tai Shkoderissa. Printtasin netistä Jugoslavian armeijan 80-luvun kartan ja se riitti. Vanhat polut ovat paikallaan.
Solan tuntumassa oli pieniä lampia. Telttapaikka löytyi niiden tuntumasta. Lammesta pystyi ottamaan vettä peseytymistä varten. Tee-, kahvi- ja puurovesi keitettiin. Ei tullut ongelmia. Yö oli lämmin.
Aamulla jatkettiin pohjoiseen ja vastaan tuli kaksi saksalaistyttöä. He etenivät rohkeasti kännykän huonon kartan kanssa. Maastossa oli näkyvissä puolustusvarustuksia ja niiden tultumassa kiviaitauksia. Varmaan vuohia varten. Erkaannuimme pääpolulta itään kohti solaa. Ilma oli kuuma, vaikka oltiin 2 km korkealla.
Siksakpolku vei ylemmäs ja ylitimme myös pieniä lumikenttiä. Olo oli kuin Alpeilla. Näimme Pohjois-Albanian korkeimman vuoren, Maja e Jezerces 2694 m, jonka rinteitä lumikentät täplittivät. Laskeuduimme laaksoon ja pidimme kiirettä, sillä sää muuttui nopeasti. Kuului jylinää. Juuri kun pääsimme ensimmäisen lammen rannalle, alkoi rankkasade. Teltta saatiin nopeasti pystyyn ja jonkin ajan kuluttua kovin sade hellitti. Jäälohkareet kelluivat lammessa.
Aamulla oli hetken sateetonta, mutta sitten alkoi pari päivää kestänyt sadejakso. Ilma oli kuitenkin lämmin. Ohitimme lukuisia lampia ja ylitimme Albanian ja Montenegron rajan. Laskeuduimme polkua pohjoiseen ja itään erkani vanha rajavartijoiden polku. Meillä ei ollut rohkeutta lähteä tässä säässä seikkailemaan, sillä sumuiselta harjanteelta ei välttämättä löydy hyvää leiripaikkaa.
Katun Zastan on entinen rajavartioasema, jota nykyään vuokraa pariskunta kesäajaksi maatilaksi. Heillä oli nautoja, lampaita ja kaksi koiraa. Samalla kun me tulimme pihapiiriin ylhäältä, tuli alhaalta yksi lammille menevä saksalaispariskunta. Vaikka kello oli aika vähän, noin 14, päätimme jäädä heikon sään vuoksi maatilalle. Saimme maukasta päivällistä ja aamupalaa pilkkahintaan. Pihapiirissä liikkuneet lampaat eivät syöneet telttaa.
Aamulla starttasimme sumuisessa säässä klo 7 maissa. Seurasimme punavalkoisin täplin merkittyä polkua, vaikka tiesimme lyhimmän reitin menevät hieman eri tavalla. Maisemat olivat sumun vuoksi vaihtelevia. Kello 12:30 pidimme lounastauon ja keittelimme ison kiven suojassa retkimuonaa 2010 m korkeudessa. Kello 16 maissa ylitimme rajan 2190 m korkeudessa.
Sää alkoi seljetä ja lämmetä, Valbonen laakso erottui ja oli aika laittaa sadetakit reppuun. Alempana ripustimme polun varteen rukouslippunauhan tuomaan onnea myös muille kulkijoille. Auringonlasku oli käsillä ja pidimme rivakkaa vauhtia Natyra-majatalolle. Päivän vaellus kesti 11 tuntia. Lämmin suihku teki terää.
Olin ottanut retkikengiksi vanhat, mutta ehjät polkujuoksukengät ja ne olivat sopivat tälle retkelle. Mutta nyt ne olivat läpimärät. Suunnitelmani mukaisesti jätin ne majataloon ja otin repusta kuivat lenkkarit loppumatkalle. Pikkubussi lähti laakson eteläpäästä aikataulun mukaisesti ja hyppäsimme kyytiin majatalon kohdalta täsmälleen kello 7. Valbonen laakson päätiellä oli mittava parantaminen käynnissä.
Bussilla pääsimme Fierzeen tekojärven lauttarantaan. Lautalle nousi monen maalaisia matkailijoita, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Laiva eteni vuonomaista tekojärveä hiljalleen ja yhdessä kohdassa kyytiin otettiin iso kaivukone. Sitä operaatiota oli mukava seurata, kaikki osapuolet tiesivät tehtävänsä eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun maansiirtokonetta lastattiin.
Saavuimme Shkoderiin samaan paikkaan, johon Tiranan bussit saapuvat. Kadun toiselta puolelta oli lähdössä bussi pääkaupunkiin. Vietämmekö lauantaita Shkoderissa vai Tiranassa? Nautimme lounaan ja hyppäsimme kyytiin. Majoituimme pääkaupungin keskustassa modernissa pikkuhotellissa, jonka bongasin netissä.
Matkan yöpymiset olivat: 1) lentokentän läheisyydessä, 2) Shkoder airbnb, 3) leiri Liqeni e Pejes, 4) leiri Liqenjte e Jezerces, 5) leiri Katun Zastan, 6) Natyra majatalo, 7) Tirana pikkuhotelli, 8) lentokentän läheisyydessä. Matkan kustannukset olivat kaikkineen alle 600 euroa per henki, josta lentolippu 340 euroa. Yhden viikon prepaid-liittymä maksoi 4 euroa.